The Babadook
Ohjaus: Jennifer Kent | Pääosissa: Essie Davis, Noah Wiseman | traileri | IMDB
Kauhuelokuvien arvostelemisessa vaikeinta on se, että ei paljasta juonesta liikaa. Toisaalta elokuvan jo nähneenä on tylsää lukea arvosteluja, jotka jäävät pelkäksi pintaraapaisuksi. Näiden kahden välillä on haastavaa tasapainoilla, varsinkin elokuvien kuten The Babadook kohdalla. Ehkä on riittävää sanoa, että elokuva kertoo äidistä ja hänen pojastaan, joille jokapäiväinen arjesta selviytyminen on jo suuri haaste. Perheen isä kuoli autokolarissa seitsemän vuotta sitten, äidin raskas työ vanhusten parissa vie voimat ja 6-vuotias poika, Samuel, pelkää edelleen hirviöitä ja käyttäytyy väkivaltaisesti. Eräänä iltana poika tahtoo lukea kirjan nimeltä Herra Babadook, joka tuntuu ilmestyneen kirjahyllyyn aivan tyhjästä. Sitten alkaa tapahtua kummia.
Eriskummallisen iltasadun lukeminen on elokuvan mieleenpainuvimpia hetkiä. Seuraavalla aukeamalla odottaa aina jotain entistä kauhistuttavampaa. Elokuvan ansioksi voidaan lukea se, miten lastenkirjan lukeminen onnistuu tuntumaan katsojasta niin pelottavalta, eikä se johdu pelkästään yksinkertaisen karmaisevasta kuvituksesta, joka muistuttaa kenties jotain sellaista lastenkirjaa, jota pienenä pelkäsi. Kuvituksenomaisuus hiipii muutenkin elokuvan ulkonäköön: keittiön lattian mustavalkoiset ruudut, sormia muistuttavat puunoksat ja lastenkutsut, joissa tytöt pukeutuvat vaaleanpunaiseen ja pojat siniseen. Koti muistuttaa taloa Beetlejuicessa. Kaiken kaikkiaan elokuva on melko väritön. Harmaan sävyt muistuttavat kirjan kuvituksen lisäksi pohjattomasta surusta ja menetyksestä, joista äiti ei tunnu pääsevän irti.
Elokuva alkaa kuin draama ja oikeastaan se on enemmän psykologinen trilleri kuin kauhuelokuva. Se on kuitenkin hyvin pelottava. Äiti ja poika eivät pysty nukkumaan, kun hirviö hiipii makuuhuoneeseen öisin. Tehokeinoina eivät ole nopeat säikyttelevät leikkaukset vaan äänimaailma, tyhjät huoneet, selittämättömät tapahtumat ja perheen äitiä esittävän Essie Davisin täydellinen heittäytyminen rooliinsa. Mielenkiintoisista ratkaisuista tarinankerronassa ei ole puutetta. Kun äiti vaipuu jonnekin unen ja valveen rajamaille, hän leijuu sänkynsä yläpuolella tai katselee puoliunessa tv:tä, jonka jatkuva virta sotkee yhteen amerikkalaiset piirretyt ja George Mélièsin mustavalkoiset elokuvat. Kun elokuva alkaa saada enemmän kauhuelokuvan piirteitä, meno yltyy välillä turhan nopeaksi ja lainailee tuttuja elementtejä kauhuklassikoista. Loppua kohti tarinankerronta jälleen järjestäytyy ja jättää katsojalle kiitettävän määrän sulateltavaa.
Katso jos olet kiinnostunut… möröistä, lastenloruista, menetyksen käsittelystä.
Varo Barbara! 